Viikko 25

Kävimme Capon kanssa viikko sitten sunnuntaina Susanna Visapään luona Mäntsälässä. Susanna on meidän luotto koirankouluttaja jo tyttöjen pentuajasta lähtien

.

Susannalla oli uusia treenausmenetelmiä meille liittyen Capon ruoka vartiointiin ja saatiin paljon neuvoja miten liittää lapsi turvallisesti myös mukaan koiran arkirutiineihin sekä treenamiseen. Suurella innolla aloitimme treenamisen uusilla menetelmillä ja jo kolmannen treenipäivän kohdalla Capon sitten pörähti mulle mun kopeloidessa sitä läpi ja Teemun pitäessä kontaktia herkulla samaa aikaa.. Ensimmäinen reaktio oli että irrotin kädet irti ja heti perään laitoin ne takas kiinni että saatin vietyä treeni loppuun mutta periaatteessahan vahinko oli jo tapahtunut. Otin hetken happea ja olin menossa jatkaa treeniä kun capo rupesi tuijottamaan mua olkansa yli ja mun itsevarmuus mureni ihan palasiksi..
On nuo raskaushormoonit vain jännä juttu mitä ne saa naisessa aikaseksi. Seuraavana päivänä vietin useamman tovin Susannan kanssa puhelimessa mistä oli aivan valtavasti apua. Hommasimme Capolle heti seuraavana päivänä kankaisen kuonokopan jonka avulla rupeamme treenaamaan uudelleen tuota kopelointia herkkujen läheisyydessä. Jospa siitä kuonokopasta olisi apua kunnes olen taas "oma itseni" .

Perjantaina olimme jälleen Tuija Varpulan vetämissä näyttelytreeneissä, nolosti tulimme 30 min myöhässä kun "pääsi taas tuo talvi yllättämään"

. Meillä oli talvirenkaat viisaasti vaihdettu jo edellisenä iltana mutta liikenteestä huomasi että kovin monella muulla ei ollut... Tuijalla on kyllä silmää tuohon näyttelytouhuun ja hän osannut meitä neuvoa monessa pienessäkin asiassa mitä ei olisi itselle edes tullut mieleen.

Sitten koitti vihdoin sunnuntai.. Capon ensimmäinen pentunäyttely Lahdessa. Capo oli tietysti puunattu kykyjemme mukaan vimpan päälle ja parin tunnin ajomatka sujui aika jännittävissä fiiliksissä. Meillä ei ollut mitään odotuksia sijoitusten suhteen ja lähinnä toivottiin hyvää kehäkäyttäytymistä ja mitä mahdollinen arvostelu mahtaisi sanoa.. Capon kasvattaja Maarit handlasi itse Capon ja heti oli nähtävissä heidän välinen yhteys.
Tuomarin katsoessa hampaita Capo hieman pörähti mutta onneksi tuomari ei antanut periksi vaan jatkoi kunnes Capo lopetti, tämä oli myös valtavan onnistunut treeni Capolle. Kehässä Capo ei juuri huomannut edes muita koiria vaan oli täysin Maaritin komennon alla ja se oli upeeta katseltavaa.
Capo valittiin rotunsa parhaaksi pennuksi ja sai aivan upean arvostelun.

"Kaunis kokonaisuus. Ihastuttavat mittasuhteet ja ryhti, Hyvä pää. Kokoon sopiva rungon ja raajaluuston vahvuus. Hieno häntä. Tasapainoiset kulmaukset. Erinomainen karva. Erinomainen sivuliike, takana hieman kinnerahtautta. Määrätietoinen pikkumies." Tuomari Esa Ruotsalainen.

Eli päivä oli jo ollut jo aivan täydellinen tuohon asti kunnes vielä kirsikaksi kakun päälle Maarit handlasi Capon RYP 3:seksi!