Nyt on takana 8 viikkoa Barffausta Capon kanssa, paljon on tehty virheitä mutta rinnalla on myös onnistumisia. Pikku hiljaa alkaa tasapaino löytymään Capon ruokailussa.
Barf on ruokavaliona osoittautunut Capolle täysin oikeaksi valinnaksi. Capon etutassut ovat kokeneet isoja kehityksen harppauksia mistä olemme todella tyytyväisiä.
Capo on kehittynyt aivan valtavasti ja pentukuvia katsoessa on vaikea uskoa että sama koira on kyseessä.

Tässä on kuvakollaasi Capon pään kehityksestä toistaiseksi



Etutassut ovat tarkassa syynissä ja pyöritämmekin Capon arkea etutassut huomioiden lähes jokaikisessä asiassa.
Suurin osa lenkeistä tapahtuu pehmeällä maastolla vapaana jonka vuoksi luoksetulo Capolla on jotain aivan omaa luokkaansa.
Capolla on varsin vahva riista-/saalis-vietti ja pystymme katkaisemaan (ainakin vielä toistaiseksi ) jahdin TÄÄLLÄ-käskyllä vaikka Capo olisi jo hyvän 100m pinkonut saaliin perässä. Tästä olemme varsin ylpeitä ja jatkamme yhä päivittäin treenaamista tällä saralla tehden treeneistä aina hiukan haastavampia.

Viemme Capon ensi kertaa koirahierojalle ja tarkotus olisi joskus itse opiskella koirahieronnan salat ihan vain että voisin itse hemmotella meidän mussukoita ilman että tarvii pelätä vahingoittavansa koiria. Tytöt, varsinki Halla on jo sellainen että se heittäytyy eteeni heti lattialle ku näkee että istun lattialla ja olisi mahdollisuus päästä hierottavaksi..
Koirahieroja tulee muutenki olemaan hyvää kosketustreeniä Capolle jolle oma tila on tärkeä varsinkin ku kyse oli tuntemattoman ihmisen kosketuksesta, Capo on määrätietoinen pikkumies kuten viimekertainen tuomarikin sanoi.

Tässä tämän aamuinen "tassukuva"



Yksi äärimmäisen tärkeä ja ihana asia minkä olen huomannut tässä on kanssaihmisten tuki ja kannustus.
On ollut aivan uskomatonta nähdä kuinka moni ihminen tukee ja kannustaa meitä. Tiedän että meitä "Määrätietoisen miehen" omistajia amerikanakita-piireistä löytyy enemmänkin ja haluaisinkin ihan vertaistukena kuulla miten jokainen on selviytynyt koiran asettamista haasteista. Olenkin jo muutaman tarinan kuullut kuinka me emme ole olleet ainoita joilla on ollut vaikeeta ja päätä saanut raapia kaljunki uhalla että mites tästä eteenpäin mutta ilman Maarit Haavistoa, Susanna Visapäätä, Iida Huttusta, Tuija Varpulaa, Susanna Kujalaa ja monta muuta emme olisi tässä pisteessä missä olemme nyt, eli nenä rohkeasti kohti uusia ja vanhojakin haasteita.