Taas on yksi viikko pyörähtänyt ja toi ruokahärdelli alkaa pikkuhiljaa jo mennä rutiinilla.  Paino on noussut jälleen ihan kivasti ja painonnousu näyttäisi tasaantuneen. Tutuksi on tulleet kanan kaulat ja rustomurskeet, naudanmahat, sisäelinseokset ym.. "mielenkiintoiset" uudet lisäykset jääkaapissa.frown

Korjatakseni muutaman ihmisen uskomuksia, tarkoituksemme ei ollut barffata Capoa jotta saisimme hänestä mahdollisimman nopeasti ison ja massiivisen pennun. Barffaamalla pystymme paremmin/helpommin hallitsemaan Capon painonkehitystä ja pitämään huolen että saavutettu paino sisältää muuta kuin turhaa läskiä. Capo kasvaa huomattavasti pienipainoisempana, kuin moni muu (seurannut AA forumin "pentujen painoja" -keskustelua). Capon painon kehitys on  kuitenkin edistynyt hyvässä kg / viikko-suhteessa tästä huolimatta. Hidas kehittyminen näyttää myös palvelevan Capoa varsin hyvin eikä ole huomattavissa "kulmauksien menetystä", radikaalia takakorkeutta tai pitkäkaulaisuutta vaan Capo näyttää kehittyvän hyvin tasaisesti vailla mitään ylilyöntejä minkään osa-alueen kasvussa. "Hitaasti hyvää tulee" on mottomme Capon kohdalla ja näyttäisi pitävän hyvin paikkansa joka osa-alueella.

Capo on hyvin oman arvonsa tunteva amerikanakita eikä anna kenenkään "hyppiä silmilleen". Capo arvostaa omaa laumaansa vaikka etsiikin jo tilaisuuttaan nousta koirien kesken ylimmäiseksi. Miehelläni oli heti alusta parempi "ote" urospennun kasvattamiseen ja oma otteeni pääsi huomattavasti heikkenemään kun Capo murisi ensimmäisen kerran ruokakipolla minulle. Raskaushormoonit ja "äkäseltä" vaikuttava urospentu ei ole hyvä yhdistelmä ja onnistuinkin lietsomaan itselleni kaiken maailman kauhukuvia tulevaisuudesta.. Moni puhui minulle "järkeä" mutta tuntui ettei mikään auttanut kunnes eräänä iltana luin AA-forumilta keskustelua uroskoiran ruoka-aggressiosta.. Palaset vain napsahtivat paikoilleen ja totesin miehelleni että nyt loppu tämä meininki ja huomisesta lähtien meillä on Capon kanssa ihan uudet säännöt ja siitä se sitten lähti. Aloitin intensiivisen treenaamisen Capon kanssa, perus luoksetuloa, katsekontaktia, odottamista, lupaa ylipäätänsä ihan mihin tahansa mutta eniten treenattiin yhtälöä minä, Capo ja ruoka. Minun ja Capon välinen luottamus on kasvanut todella paljon ja olen ylpeä meidän välisestä suhteesta, ruuan, tai kipon läheisyydessä ei ole enään ongelmia ja muutenkin oma asemani tässä laumassa on vakiintunut myös Capon silmissä.